Vaikka ensilumi valtasi jo eteläisimmänkin Suomen, on pesis siitä huolimatta säilyttänyt asemansa ihmisten puheenaiheena myös näillä leveysasteilla. Eikä vähiten Puna-Mustien seuran päättäjäisten ansiosta, jossa yhteen kokoontuneilla seuraihmisillä oli vielä kertaalleen mainio hetki pysähtyä muistelemaan mukavasti sujunutta kesää. Kulunut suvi oli monessa suhteessa tuloksekas PuMun joukkueiden niitettyä menestystä useissa sarjoissa. Ja mikä tärkeintä, todella moni uusi kasvo löysi tiensä pelikentille ja katsomoihin. 

Haasteellinen ja vaiheikas ovat varmasti ne sanat, jotka jäivät päällimmäisenä mieleen mietittäessä PuMun naisten ja vanhimpien tyttöjunioreiden kautta. Iloisten nousujuhlien palautuminen mieleen toi varmasti hymyn huulille niin pelaajille kuin taustajoukoillekin, mutta tuskin kukaan unohti myöskään sitä suurta työmäärää, jonka joukkue ponnisteli päästäkseen kannattelemaan seuran parhaan joukkueen palkintopystiä. 

Mutta mikäpä on suurikokoisia saappaita täytellessä, kun PuMun nais- ja tyttöjoukkueet alkavat pienen hiljaiselon jälkeen nostaa päätään miesten varjosta. Kesällä nähtiin jo monia askeleita kohti pitkäjänteisempää ja kestävämpää kehitystä, kuten tyttöjoukkueiden mainiot otteet valtakunnallisilla leireillä ja aluesarjoissa, sekä kokeneemman naiskaartin ja nuorisosiiven yhteistyö maakuntasarjan kakkosjoukkueessa. Tästä on hyvä jatkaa, sillä toiminnalla on paitsi perinteitä, myös tulevaisuutta!

Syvin anti palkitsemisella on varmasti heijastaa sen riippuvuutta työntekoon, etenkin näin harjoituskauden kynnyksellä. Niinpä lähinnä B-junioreista koostuva naisjoukkue on aloittanut jo valmistautumisen sekä naisten Ykköspesikseen että B-tyttöjen Superpesikseen. Ja kuten morsiuspuvussa konsanaan, on harjoittelun käynnistäneessä ryhmässäkin jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä.

Se sininen väri löytyy jo treenikauden alkumetreillä pelaajien polvista, nilkoista ja muualtakin kehosta laji- ja fysiikkatreeneissä hankittujen mustelmien muodossa. Tämä on kuitenkin vain merkki siitä, että pelaajat ovat sisäistäneet alusta asti sen, että nyt mennään joka hetki täysillä eikä vain meinata. Ja mikäs sen mukavampaa on harjoitella, kun Myllypuroon valmistunut uusi Pallomylly tilavine puitteineen ja kirkkaine valoineen suojaa pelaajia talven kylmyydeltä ja viimalta.

Viimekautiseen B-tyttöjen rinkiin nähden suurin muutos on varmasti ollut Ykköspesikseen nousun myötä päättynyt farmiyhteistyö samalla sarjatasolla jatkavan Vihdin kanssa. Käteen jäi paljon positiivisia asioita, ja alueellinen yhteistyö osoitti, että menestyminen naispesäpallossa ruuhka-Suomessa ei ole enää niin kaukaa haettu yhtälö. Haasteelliset pelit ja tätä kautta kyvykkäät pelaajat lisääntyvät alueella varmasti lähivuosina, joten on hienoa, että nuorille riittää vastuuta alueen joukkueissa.

Kyseinen teema on toiminut kantavana ajatuksena myös PuMun naisten harjoitusryhmää rakennettaessa. Muutama uusi nuori pelaaja on mukaan jo liittynyt, lisäksi keskusteluja on käyty ja käydään varmasti vielä lähiaikoina muidenkin pelaajien kanssa. Kaikille nousujoukkueessa mukana olleille on ehdottomasti haluttu antaa mahdollisuus harjoitteluun, kehittymiseen ja pelaamiseen joukkueessa jatkossakin.

Kokemuksen merkitystä ei sarjanousun myötä suinkaan väheksytä, päinvastoin. Kokeneiden pelaajien rooli suunnannäyttäjinä niin harjoituksissa kuin kaikessa muussakin tekemisessä on varmasti nuorelle joukkueelle korvaamatonta. Harjoitusryhmän koostumuksessa on painotettu pelaajien oma-aloitteista halukkuutta työntekoon ja joukkueena toimimiseen, ja näihin tuntomerkkeihin sopivia pelaajia varten pidetään toki vielä tuntosarvia pystyssä.

Lenkkipoluilla ja hallin valoissa on töitä paiskinut jo jonkin aikaa B-ikäisistä ja sitä vanhemmista koostunut 13 pelaajan rinki. Valmennustiimi taustalla on jatkanut monilta osin aiemman kauden malliin, ja tälle puolelle selkeä vahvistus on ollut monitoimimies Mikko Pirhosen liittyminen miesten ohella myös naisten fysiikkavalmennukseen.

Ensivaikutelma ja palaute on ollut positiivista, sillä tiivistynyt pelaajaryhmä on hioutunut yhteen kerrassaan mainiosti, ja parantuneet olosuhteet ovat kohottaneet harjoittelumotivaatiota entisestään. Myös innokkaasti treenanneiden nuorempien eli C-junioreiden ryhmä on ollut iloinen ilmestys Pallomyllyn käytävillä, ja heistä aktiivisimmat saavat varmasti mahdollisuuden harjoitteluun naisten ja B-tyttöjen mukana.

Pitkäjänteisyys on sana, joka esiintyy varsin usein tulevaisuuteen luotaavissa teksteissä. Toisinaan se on vain vastakohta negatiiviselta kalskahtavalle hätiköinnille, joskus taas synonyymi laiskuudelle ja saamattomuudelle.

PuMun päättäjäisissä kahvimukia tyhjennelleenä ja junioreita vierestä seuranneena uskon vahvasti siihen, että PuMun naisten ja tyttöjunioreiden puolella kyse ei ole edellä mainitusta. Sillä uskon, että nyt valittu linja tehdä töitä nuorten pelaajien kanssa on ratkaisuna hyvin määrätietoinen ja tiedostettu, eikä niinkään pakon sanelema.

Vauhtisokeus ei ole varmastikaan iskenyt puhuttaessa jossain tulevaisuudessa siintävästä pääsarjapaikasta, sillä eihän menestystä olla hakemassakaan samantien sormia napsauttamalla. Näitä pitkän aikavälin tavoitteita palvelee varmasti tavoitteellinen pelaaminen B- ja C-tyttöjen sarjoissa, ja menestyminen näissä peleissä on päämäärissä korkealla jo lähitulevaisuudessa.

Samaan aikaan vastuun saaminen ja sen kantaminen aikuisten peleissä on varmasti vieläkin tärkeämpää. Kehitys ja kasvu pelaajina tapahtuu ajan kanssa, mutta ei itsestään. Se vaatii mahdollisuuden saada vastuuta, tehdä virheitä ja oppia niistä.

Hihat on kääritty ja työnteko on alkanut! 

 

       -se toinen MP, hieman pyöreämpi ja hiuksekkaampi